sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Vesipeuhuissa #rantakunnossa ja kysymys talosuunnittelusta..


Terveisiä Lahdesta Vesijärven rantamilta ja tarkemmin vielä koirien uimapaikalta. Meidän pikkumies karvatassu Aadolf on kova poika polskimaan vaan ei ole tänä kesänä vielä aiemmin uinut. Tänään herrasmies A pääsi kuitenkin uimaan ja noutamaan keppiä sydämen kyllyydestä, me muut keskitytttiin enemmän rantahommiin ja maiseman ihailuun. Annukin käy kyllä tassut kastamassa ja joskus kun oikein innostuu niin saattaapa masukin kastua.

Teitä koiranomistajia kun täällä muutama käy ( kiitos <3 ) niin kysynkin tykkääkö teidän muiden koirat uida?





Sitten sellainen kysymys jota en osaa edes oikein muotoilla : tiedän että netissäkin voi muokata talon sisäpuolta tai ulkopuolta, mutta yhtään en tiedä miten lähteä sellaista etsimään. Osaisikohan joku auttaa? Meillä on hieman harkinnassa talon vanhemman puolen kivijalan paneloiminen alemmas, nykyään ja tähän asti kun  tuo on ollut todella korkea ja alunperinkin oli keksiä jonkunlainen muutos siihen ja nyt katsottaisiin paneloiminen alemmas parhaimmaksi. Olisi kiva nähdä miltä muutos suurpiirtein näyttäisi ja mielusti sitä kokeilisin.


Ps : Asiakainen blogissa ( klik ) törmäsin mielenkiintoiseen tekstiin Instgramiin liittyen. Eli jos olet rekistöröitynyt Instagarmiin niin löydät kuvia lisää sieltä ja osallistumaan pääset #rantakunnossa merkillä.

Itse osallistuin ylläolevalla kuvalla kampanjaan. Ihan varmasti olen rannalla ja uin tänäkin kesänä, vaikka vartalo ei varmasti kaikkia / kaikkien ihanteita täytäkään. Tosin aikalailla kultaisella keskitiellä tässä kai mennään mitä indekseihin tai muihin tulee, vaikkakin viime vuosien aikana painoa on tullut useampi kilo lisää, no mitä nyt vaikka verrattuna parikymppisenä olemiseen. Kiitollinen olen siitä että olen aina ollut suht sujut vartaloni kanssa, vaikka aina kai voisi olla yksi kilo jossain kurvissa enemmän, jossain vähemmän, yleensä vähemmän. Mielestäni tämä kampanja on ehdottomasti arvokas. Alla kuvaus kampanjasta :


Rantakunnossa-kampanja vastustaa epärealistisia ulkonäköpaineita ja kannustaa itsensä hyväksymiseen. Mannerheimin Lastensuojeluliiton tutkimuksen (2013) mukaan 73  % 15 - 18 v. tytöistä on tyytymättömiä vartaloonsa. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan joka kymmenes tyttö kärsii syömishäiriön oireista nuoruusiän aikana. Myös poikien ulkonäköpaineet ovat kasvaneet. Eniten nuorten käsitykseen omasta ulkonäöstä vaikuttavat ystävät ja media. Paineilta eivät välty aikuisetkaan.
Kampanjan tavoitteena on kannustaa ihmisiä hyväksymään itsensä  ja kunnioittamaan erilaisuutta. Kampanja kannustaa ihmisiä jakamaan oman rantakuvan ja haastamaan kaverit mukaan.
Kampanjan takana ovat Huuma-yhteisö ja Etelän-SYLI ry. Huuma on joukko aktiivisia naisia, jotka eri tempauksin haluavat sanoutua irti ulkonäkökeskeisyydestä, keskittyä tekemiseen ja saada kanssaihmiset kokemaan itsensä mahtaviksi tyypeiksi. Etelän-SYLI ry on Syömishäiriöliiton Etelä-Suomen alueyhdistys.

Moikat, kuullaan taas :)

8 kommenttia:

  1. Meidän Viivi ei koskaan ole uimisesta välittänyt. Pentuna kerran lähti uimaan Joutsenen perään ja pelästyi varmaan itsekin, eikä sen koommin ole veteen halunnut mennä. Ihana kuva teistä kolmesta, ihan rantakunnossahan siellä ollaan :) Täällä savossa on tänään oĺlut niin kylmä tuuli, ettei rannalle pahemmin ole tehnyt mieli. Mukavaa työviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Viiviä, ymmärrettävää ettei enää mielellään ui. Ja kiitos Anni :)

      Poista
  2. Meidän koirat ovat ihan hulluna uimiseen, karjalankarhukoira Peppiäkin täytyy pitää tiukasti veneessä hihnassa tai hyppäisi sinne samatien kovassa vauhdissakin. Pidämme koiria myös silloin tällöin saaressa päivät vapaana, ovat uineet pitkiäkin matkoja sieltä livohkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, teillä on kunnon vesipedot sitten :D :)

      Poista
  3. Meidän Otto, 11 v. aussi, ei ole ikinä tykännyt uimisesta. Ei se muuten tykkää sateestakaan... Nuorempana koirana yritin houkutella, melkein pakottaa, sitä kahlaamaan veteen edes masukarvat kastelemaan helteellä, jotta olo viilenisi mutta en kovin usein onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen törmännyt koiriin joita ei saa millään ilveellä veteen tai oikein ulos sateellakaan. Teidän Otolla on muut mielenkiinnon kohteet siispä :)

      Poista
  4. Tiira, sk kettuterrierimme on oikea vesipeto. Alkuun neitiä tosin pitää monesti houkutella uimaan, mutta jahka Tiira muistaa miten kivaa touhu on, ei sitä meinaa saada pois vedestä. Hengenpelastajan vikaakin neidissä on, sillä jos joku omista ihmisistä on uimassa, on Tiira aivan suunniltaan huolesta, jollei sitä päästä "auttamaan".
    Kymmenvuotias Terri-herramme ei oikein välitä uimisesta, ainoot todelliset uintikerrat on niitä, kun se on muutaman kerran pudonnut aikaisin keväällä jäiden sekaan kalliorannalta tai jokirannan törmältä lipsahtanut virran mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Terriä, hänellä ei ole mukavat kokemukset vedestä. Meidän Annulla on sama tyyli kuin Tiiralla : alkuun pitää heittää keppiä veteen, mutta sitten sitä saisikin heittää jatkuvasti, niin kivaa sen perässä on uida :)

      Poista

Tassunjälki olisi mukava.