Siivouspäivänä

Kirpputori tapahtuma siivouspäivä sujui hyvissä ja onnistuneissa merkeissä. Myyjiä oli kohtuullisesti ja aarteita löytyi hyvinkin. Muutamasta pöydästä olisin voinut enemmänkin haalia mukaani, mutta pidin kohtuuden, kun omaakin kirpparitavaraa on kertynyt kaappeihin aikatavalla.

Ostin ihania värejä, kuoseja, kuppia, kippoa, vanhan peltilelun, toppeja, villatakin ja korvikset. Hintaa näille kertyi yhteensä noin 20 euroa.

Ostin myös lehtitelineen, joka ei ehtinyt kuvaan. Siitä ehkä kuvaa kun on paikallaan. 

Nyt masun viereen hetkeksi maate ja sitten saunanlämmitys puuhiin.

Kävittekö te Siivouspäivässä?

Perjantaina

Onnellista viikonloppua kaikille ! 

Kävin keräämässä kaunistukseksi puolukaita uusimpaan kirpparilöytöön, vanhaan kahvipurkkiin. Vanha kannu on puretusta talosta ja marjanpoimija aiempi kirpparilöytö. Romuromantiikkaa ja minusta niin kaunista.

Huomenna taas valtakunnallinen kirpputoritapahtuma Siivouspäivä ( klik ). Minä menen katsomaan uutta purkkia ja purnukkaa, miehen ja anopin kanssa. Anoppi on tullut pohjois-karjalasta sukulaisiin ja hänkin tykkää kirpputoreista ja vanhoista aarteista. Tuo kannu onkin anopin löytö minulle vanhasta talosta. Niin vaan oli talon omistja naureskellut löydölle, mutta ai miten oli osuva lahja minulle.

Miia

Muoviton syyskuu

Suomessa käytetään arviolta 300 miljoonaa muovipussia vuodessa.

Ongelmallisimpia ympäristön roskaantumisen kannalta ovat läpinäkyvät ja ohuet, rullasta irrotettavat muovipussit, joita Suomessa käytetään hedelmien pakkaamiseen ruokakaupoissa.

Näimpä. Näin sanoi facebookki ja sai minuun pontta hurauttaa tuhannen kertaan käytetystä kankaasta kestopussin hedelmille.  (Nauha on ties mistä kulkeutunut, minä kun säästän aina kaikkien paitojen ne ripstuslenkitkin ja joskus rinuleiden olkaimet, jos muuten on jo mennyttää vaatetta nuo.) En ole muutenkaan ollut hedelmäpussien suurkuluttaja, mutta tämän myötä ei tule laitettua omenoita, mandariineja tai muitakaan hedelmiä pussiin, mitä yleensä napsii kerralla isomman saavin. Esimerkiksi banaanit tai melonit olen ottanut aina ilman pussia, mutta tuon haasteen myötä muistin ommella viimein pussin niillekkin, joita normaalisti hedelmäpussiin keräisin.

Mielestäni askel on pienikin askel kohti kestävämpää kehitystä. En ajattele olevani ekologisesti täysin valveutunut, mutta on paljon asioita, joita luonnon ja tulevan kannalta haluan henkilökohtaisesti tehdä. Minulle tärkeimpänä on ehkä kierrätys vaatteiden ja tavaroiden suhteen niin itselle päin, kuin eteenpäin. Käytän myös ruuat ja ruokien jämät todella tehokkaasti ja askartelen niin itse kuin ohjaamieni lasten kanssa mielelläni ja lähes aina jo kertaalleen käytetyillä materiaaleilla tai luonnon antimilla. Toki lajittelen myös energian, sekajätteen, pahvin, paperin kuin paristot, mutta ikävä kyllä meillä ei edelleenkään ole kompostia biolle, mutta onneksi tuota jätettä tosiaan kertyykin vähän, kun tarkkana on muuten ruuan hyödyntämisen suhteen. Myös sähkön ja veden suhteen ollaan meidän torpassa hyvinkin tarkkoja.

Luonnossa liikkuminen luontosuhteeseen kasvaminen alkaa jo pienestä pitäen ja itselle ympäristö ja luonto on tärkeä mietiskelyn ja rauhoittumisen paikka lähes päivittäisillä lenkeillä. 

On paljon asioita, joihin voi itse vaikuttaa myös luonnon suhteen ja jos kipinä pieneenkin tekoon lähtee facebookin haasteen kautta, niin haaste on onnistunut tehtävässään.

En saa linkattua tapahtuman facebook sivua, mutta löytyy nimellä Muoviton syyskuu.

Nyt saunaan puita nakkaamaan. 

Moikka!

sunnuntaina sisältä ja ulkoa.

" Vasara ja nauloja, koko rahalla.." Ukkeli se on taas touhunnut lomansa aikana talon eteen. Viime kesänä kun vaihdettiin ulkopuoli, niin ei ehditty maalata kaikkia seiniä kahteen kertaan ja kerran maalatut on ikävästi kuultanut läpi. Vaan ei kuulla enää! Meillä on hyvinkin korkea talo osasta seiniä, eikä maalaamista suoriteta noin vain, vaan erinäisiä vippaskonsteja käyttäen ( tikkaat, jatkovarret, telineet.. ) Myös alakerran vanhan pannuhuoneen ikkunat sai viimein pielet ja samoin sai yläikkunatkin. Kyllä se tästä, kylläpä tästä. Ollaan remontoitu hurjasti ja aina yksi vaihe lisää, on yksi vaihe vähemmän.

Joku kaunis päivä ( toivottavasti ensi kesänä ) vaihdetaan/maalataan katto. Myös talon vaaleampi harmaa sokkeli saa jonkun maalin tai pinnoitteen. Korkean harmaan sokkelin eteen tulee täytemaata ja kahden auton autopaikka. Joskus vielä.

Lisää ulkopuolen remontista ainakin täällä.

Meidän vintiltä ei löydy vanhojen sanomalehtien lisäksi muita aarteita. Tämä lehti on niiltä vuosilta, kun talo on rakennettu.

Minä ompelin tänään tampellan ihanasta kankaasta muutaman tyynyn lisää ( tyynyjä kai ei voi olla liikaa ). Yritin siinä sitten kuvata samalla makuuhune ennen ja jälkeen kuvia, mutta kuinkas siinä kävi kuin yksi ilopilleri liittyi seuraan..

" Nyt on hyvä "

Se miksi yritin ottaa ennen ja jälkeen kuvia on se, että eilen saatiin viimein pitkään haaveilemani tapetti, joka muuttaa makuhuoneen ilmeen täysin. Siitä kuvia sitten, kun joskus on paikoillaan. Ihana on <3 Taulu on ollut hyvin väliaikaninen tuossa, mutta on ollut siinä kuitenkin muutosta saakka. Hiljalleen koti asettuu uomiinsa ja hyvin paljon jo uomissaan tietysti onkin. Hurjaa vain, kuinka esimerkiksi tapetti voi olla arvokasta ja yllättävän monta rullaa saa hupenemaan pieneenkin tilaan.

Ja nyt se miksi myös lähdin kirjoittelemaan : Uuden tapetin myötä tarvitsisin ehdottomasti kaksi vanhaa keltaista peltistä seinälamppua makuuhuoneeseen, tiedäthän mimmoiset? Jos tiedät mimmoiset ja paikan, josta sellaiset saisin, niin olisin enemmän kuin onnellinen, mikäli vinkkaisit asiasta.

Sunnuntai tervesiä kaikille.

Kurkistus viikonloppuun

Se on perjantai ja meillä kävi nuohooja, jonka johdosta päästään saunomaan pitkästä aikaa. Täytyi tietysti kurkistaa kuinka piippu vetää ja hyvinhän se vetää. Meillä on uudet tikkaat ja nuohoojan edellisestä käynnistä oli pitkä aika, mutta nyt tikkaiden myötä tuokin asia on kunnossa. Hiphei.

Blogien kautta olen löytänyt monia, monia mukavia blogeja ja tänään postin kautta liihotteli luokseni Elliksen Sudenkorento koru. Viime viikolla sain Annin kautta pikkupussukan töihin pihalla. Meidän koti on tuo <3 Ihana kun ihmisillä on taito hyppysissään :)

Muuten tänne on kuulunut parempaakin ja olenkin ollut sairaslomalla loppuviikon. Aina ei kaikki tietenkään voi olla hyvää, mutta alunperin blogin tein mukavia asioita muistellakseni itsellein niin ei täällä sen enempää huonommista. Itse en halua vartavasten huonompia muistoja muistella jälkeenpäin ja ohimenenvää tämäkin lie.

Nyt ajatukset naulaan ja löylyihin <3

Mitä teidän perjantaihin kuuluu?

Omat koirat, onnen hiput. Haastetta pukkaa.

" Sä oot mun pieni rakas ystäväin, juosta kanssas mä saan lailla tuulen. Niin lämmin tunne herää sisälläin, kun sun haukkuas vain mä jossain kuulen.. " Turpeisen Timo se lauloi aikanaan näin tenavatähdessä ja voi miten minä siitä tykkäsin. Nyt tuo samainen kappale alkoi soimaan mielessäni kun koirapäivitystä suunnittelin. Aina tuo karvatassujen haukku ei tietystikkään lämmitä, jos ja kun se on väärässä paikassa. 

Meidän koirat : Annu ja Aadolf, minä pakahdun välillä rakkauden määrään, mitä nuo turilaat minussa herättää. Toki koiranomistajana on myös velvollisuuksia ja välillä kyllästymistä, esimerkiksi ( erityisesti ) karvojen imuoroinnin suhteen, mutta siitä viis, kun tälläiset ystävät olen elämääni saanut. Annu on meidän pian 11-vuotias kettumamma ja minun kannoilla paikassa kuin paikassa, kuin ihmisen mieli tuo haukku. Aadolf on talvella 6-vuotta täyttävä tuhannen touhun ilopilleri ja energiapakkaus. Koirista on esittelyt blogin alkupäässä tarkemmin.

Ajatus päivitykseen lähti ihanan blogin Casa-X : n ( Klik )  blogin Enneltä, joka tässä hetki sitten tuumaili, ettei ole montaakaan kuvaa ottanut yhdessä koiriensa kanssa. Aloin miettimään omia koiria ja huomasin, että koirien kuvia on hyvinkin paljon, jonkunverran on myös kuvia yhdessä koiran kanssa, mutta vähemmän kuvia, jossa on molemmat koirat mukanani. Ennelle kirjoitettuani hän tuumi, pitäsikö laittaa oikein haastetta koiranomistajille blogin kautta ja kyllä, PITÄISI :) Eli jos sinulla on koira tai koiria niin enemmän kuin mielelläni lukisin heistä kirjoituksen ja näkisin kuvan, jossa olet koirasi / koiriesi kanssa. Tiedän, että teissä lukoijoissa on koiranomistajia, joten näihin terveisiin terveisiä ainakin Annille, Irmastiinalle, Pepille ja Marikalle. Toki olisi ihana lukea muidenkin haukuista, joten otathan kopin, jos yhtään siltä tuntuu :)

Annua kiinnosti kovasti heinänsyönti ( tapansa mukaan :) ) ja Aadolffin pusuista ei tullut loppua ( tapansa mukaan :) ) Omat kuvat on nopeastikkin otettu, mutta en malttanut enää odottaa. Hmm, mikä siinä onkin kun täytyy kuvata 5 minuuttia ennen juhliin lähtöä. Eilen juhlittiin appiukon pyöreitä. Kiva ukkeli onkin :)

Nyt täytyy ryhdistäytyä blogeissa käymisen suhteen. On ollut hieman huolia ilmassa ja blogi ei ole ollut se ykkös juttu, niin vastauksetkin hieman kestää. Mutta kyllä tämä tästä taas..

Hyviä viikonalkua kaikille ja koirakamuille rapsutuksia <3

Omia

Toiset saa satoa enemmän, toiset vähemmän, osa ei ollenkaan ja toiset ei edes kaipaa. Meille tulee jonkunverran, vaikka osa meni prinkkalaksi niin ihan kivasti saadaankin. Joskus minulla on vielä kasvihuonekkin <3

Minä se hypähän huomenna taas jo kolmanteen työpaikkaan tälläviikolla. Ei ehdi pitkästyä, ei.

Lepposaa ja rauhallista jatkoa viikolle. Moikka :)

Sunnuntaina

Tänään sunnuntaina kävin kylillä ja kirpuilla. Kyliltä löysin mukavan arkimekon, kirpuilta poikkeuksellisesti  saavuin kotiin tyhjin käsin. Kaupasta mukaan tarttui myös perjantaina ilmestynyt Apulanta, kaikki yhdestä pahasta-kirja. Vaikken tuota yhtyettä nykyään oikeastaan edes kuuntele, niin edelleen se on ihan mukava kokoonpano minusta ja ollut joskus nuoruudessa itselle aika isokin juttu. Luin kirjasta muutaman mielenkiintoisen kuvauksen ja näin päädyin hankkimaan sen myös itselle. 

Samettikukat ja tillit on minun omin kätösin kasvattamat ja meidän kasvimaalta napatut.

Korvikset tein tänään viinipullon korkeista. Tulikin ihan tosi hauskat ja minulle sopivat. Pidän isoista korviksista, erityisesti tuollaisista leveistä ja nämäpä olikin oikein näpsäkät omaan käyttöön :) Ehkä joku kaunis päivä kuvaan ne omissakin korvissa.

 
                                     

Nyt hetkeksi kirjan pariin ja kohtahan tässä maate joutaa. 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Lauantain terveisiä..

Terkkuloita miehen siskon mökiltä Pertunmaalta. Eilen töiden jälkeen pakattiin kimpsut, kampsut ja koirat autoon töiden jälkeen ja huristeltiin yökylään mökille. Ensimmäistä kertaa tuolla käytiin ja olikin taas ihana paikka. Veden äärellä mukavien ihmisten parissa syöden hyvin, saunoen, seurustellen ja soudellen meni aika. Mukana oli meidän koirien lisäksi myös miehen siskon ja miehensä kaksi koiraa ja hyvin kävi karvaturreillakin jutut yksiin, vaikka aluksi hieman jännitettiinkiin kuinka sujuisi. Meidän Aadolffin emo on toinen heidän koirista :)

Tuliaisia on aina kiva viedä. Isoa tai pientä sitten. kylkeen pääsi myös meidän omia punasipuleita.

Vesipeto ui kerran, jos toisen ja sitten vielä kerran <3

Nyt kotona taas. Koirat on ihan puhki vapaana temmeltämisestä ja niin on puhki vähän omistajatkin illan venymisen johdosta. Mukavaa oli :)

Heissan!

Haaveissa vainko oot mun..

Minä todella uskon, että monesti kun jotain oikein ajattelee ja toivoo niin ennenpitkää sellainen asia toisinaan hyvinkin tupsahtaa eteen. Taas joku konkreettinen esimerkki tapahtui tälläisen suhteen. Ehkä jonkun mielestä pieni asia, mutta minulle asia, jonka tyylistä on tapahtunut useamminkin. Olen monen, monen, monen kertaa puhunut miehelle, että haluaisin punaisen vanhan jakkaran kukkajakkaraksi erääseen nurkkaan. Koskaan tämän asian eteen en ole mitään tehny ja tadaa : arvatkaas minkä pelastin tänään roskalavalle menolta? Punaisen vanhan jakkaran, kukkapöydäksi.

Isompi esimerkki näistä asioista on meidän koti. Minähän jo vuosia, vuosia sitten näytin meidän kotikatua ukkelille ja sanoin, että tälläiseltä alueelta haluaisin punaisen omakotitalon. Vuosia myöhemmin asutaan tällä samaisella kadulla, punaisessa omakotitalossa. Kyllähän ihmiset näyttää alueita ja taloja mimmoisen haluaisi, mutta olen sata varma, etten koskaan, koskaan ole osoittanut yhtä tiettyä katua niin selvästi, mitä meidän kadun osoitin. Talohan tosin ei ollut punainen oston aikaan, mutta nykyään on sitäkin <3

Tottakai on asioita, joita ei ikävä kyllä koskaan saa, vaikka kuinka toivoisi, tai kuinka haaveilisi. Itse en aio silti lopettaa haaveilua jatkossakaan.

Viikonloppuna en ollutkaan peräkontti kirpparilla, vaan lähdin extempore reissulle Helsinkiin kahden yhtyeen keikalle. Itselle kovin tärkeitä yhtyeitä menneisyydestä ja vuosien, vuosien keikkatauon jälkeen kun he esiityivät, niin alkuajattelusta huolimatta en kertakaikkiaan voinut jättää esiintymisiä väliin. Kyllä kannatti. Tärkeitä hetkiä, miljoonia muistoja ja hyvä mieli.

Lämmintä ja leppoisaa viikon jatkoa. Palataan taas :)