Auvo

Siinä ei auvo jokahetki liki ole, kun vanhaa taloa puseeraa uuteen uskoon. Se on ihan hurja aika, vaiva, raha ja työ kun vanhaa taloa remontoi ja laittaa. Ihanaahan se pääsääntöisesti on ja hyvinkin tiedossa oli, mutta on tälläkin kolikollla kääntöpuolensa : Välillä homma tympäsee aikatavalla ja joskus tuntuu ettei homma lopu oskaan. Oikeesti ei lopukkaan, mutta kun edes saisi isoimmat alta pois. Paljonhan täällä on tehty. Ihan älyttömästi. Luulen, ettei moni ikinä arvaa tai tiedä kuinka paljon, varsinkaan sellainen, joka ei ole läheltä tälläistä seurannut. Välillä on tullut tutuiltakin kommenttia " Aa, te ootte maalannu keittiönseinän sisältä punaiseksi. " Juu ollaan, ja vaihdettu seinät myös niin sisältä ulkoa kun tuhannen touhu siihen päälle. Eikä missään tapauksessa sillä, että kaikkien täytyisi edes tietää. Jokaisella on niin ne omat mielenkiinnon kohteensa, enkä edes oleta, että kaikki sukulaiset tai ystävät pysyisi meidän mielenkiintojen, kuten talon, kärryillä.

Ulkopuolihan on vaihdettu vuosi sitten, mutta osa seinistä maalattiin vaan kertaalleen ja ai miten rakoset näkyykin sievästi ( ei ) auringonvalossa. Siispä neljä seinää sutien tänä kesänä uudestaan. Meidän täytyy ilmeisesti vuokrata nosturi, koska osa seinistä on niin korkeita, ettei millään tavan telineillä niitä kokoa. Tai siis kokoaa kyllä, jos näkee sen vaivan, miten kokoaminen vie. Sitten tuo vaaleansininen autotallin ovi.. Hmm, se on tarkoitus maalata samalla värillä kuin sokkeli ja tänään mies rälläköi toisen oven vanhan maalin pois. Katsotaan kuinka uusi tarttuu. Minunhan tuo piti tehdä, mutta himskatin suojalasit ei pysynyt päässä. Mutta hieno, hienompi siitä tulee :) Sitten vielä kun saa täytemaata tuon seinän korkean sokkelin eteen.

Viikonloppuna saadaan kaivuri kaivamaan patolevyjä. Niin ja sitten on kymmenittäin muitakin hommia kesän kuluessa, mutta ei niistä tähän. Tehdään mitä pystytään. Onneksi ja toivottavasti meillä on aikaa. 

Koti on paikoista rakkain ja vaikka näitä hommia kuinka välillä kiroaa, niin ehdottomasti hommat on kodin arvoisia <3

Toinen autotallin ovi rälläköity, toinen ei. Aurinkoisen päivän jälkeen vilkkaa seinänkin raot ja sokkeli odottaa lisätäytettä. Mutta oma se on ja rakas.

Lisää remontista ainakin täällä.

Hei, onko jo keskiviikko? On! Mukavaa jatkoa viikolle :)

-Miia

Ikiomaksi

Siis herrajesta! Olen niin innoissani muutamasta tavarasta, etten tiedä onko luonnotonta olla näin onnellinen materiasta. Toisaalta on ainakin niin kierrättämällä kierrätetyt ja vuosia nähneet nämä tavarat, etten huonoa omatuntoa kanna yhtään. 

Kävin eilen ystäväni luona, joka kysyi haluisinko muutaman tavaran? Ai, että halusinko :) Tässä nämä ihanuudet vuosien (?) pölyissä, kun en malttanut pölyjäkään pyyhkiä, koska kuvat
oli saatava. Lampun tosin pyyhin pahimmista pölyistä, mutta muita en muistanut pyyhkiä, ennen kuin kuvat oli jo koneella. Meillä on tämän ystäväni kanssa hyvinkin sama maku, mutta hällä ei kuitenkaan ollut näille käyttöä, kun heille kotiin oli kerääntynyt aika turkasesti muutenkin ihanaa tavaraa. 

Siis tuo puuloota! Sehän on juuri passeli tomaateille. Nuita on meillä muutama jo ennestään, mutta muissa käytössä, niin tuo on sitten tomaattien ikioma.

Tuo isoiso kattila! Sellaista olen anopin mökillä ihaillut jo vuosia ja nyt joku tarjoaa minulle sellaista. Uskomatonta. Mullat heitin jo sisälle ja isoköynnös krassin siemenet saavat tästä kodon.

Tuo lamppu! Voi tuo ihana lamppu tulee meidän makuuhuoneeseen. Olenkin kyllästynyt makuuhuoneen lamppuun ja tämä korvaa sen mennen tullen.

Ja nuo pikkuruiset lasikipot! Eihän tuollaisia ole koskaan liikaa.

Muutenkin oli tietysti ihana tapaaminen ja nuo ovat vain tuote ystävyyden rinnalla, muttei taatusti yhtään hassumpi tuote :) Jotkut ystävyydet ovat kyllä sellaisia, että sama maku kantaa jo ties kuinka pitkälle, vaikka tottakai kemioiden löytyminen on vielä tärkeämpää.

Tämä päivä on ollu sään puolesta hyvinkin vaihteleva, välillä tulee räntää ja jopa lunta, välillä paistaa aurinko. Kuvaushetkellä aurinko oli piilossa, eikä kuvauspaikkakaan otollisin, mutta ihaniahan nämä on ja omaan makuun ehdottomasti :) 

-Miia

Pikku prinssi

Tämä päivä meneekin hyvin rauhakseen. Aloitin taas ties kuinka monennenko kerran pikku prinssin lukemisen. Lapset töissä kuuntelee cd:tä tästä sadusta ja siitähän se kipinä taas itsellekkin lähti. Aivan ihana tarina kertakaikkiaan. Olkoonkin sitten lapsillekkin kuinka sopiva, mutta niin vain itsekkin pidän. On toki paljon muitakin hyviä kirjoja, mutta tuo on kirja mitä olen varmasti eniten lukenut mistään kirjoista. Niin ja sitten kun tuolla on se kettu kohtaus.. <3 Se oli minun lempikohtaus ennenkuin oma kettu tuli kuvioihin ja on nyt suuremmalla syyllä se kaikkein ihanin kohta. Ootteko te lukenut? Mukava ois kaikkiaan kuulla teidän lempikirjoista, tai minkälaisista kirjoista tykkäätte. 

Minulla saattaa mennä kuukausiakin välillä etten lue. En ole kirjojen suurkuluttaja, mutta kun luen niin pidän elämänkerroista, mainitakseni esimerkiksi kellokosken prinsessan. Kovasti tykkään myös Torey Haydenin kirjoista. Kirjailija on henkisesti häiriintyneiden lasten kanssa työskentelevä erityisopettaja, jonka lapsia ja lapsipsygologiaa käsitteleviä kirjoja on lukuisia. 

Jos tulet esimerkikisi kello neljältä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen

Kesyttää on sama kuin solmia siteitä..

Toinenkin karvakamu haluaa tietysti olla mukana :)

Huomenna sitten ihmisten ilmoille ja ainakin ystävän perheen uutta kotia katsomaan.

Mukavaa ja leppoisaa päivän jatkoa :)