Syyskuun tullen.

Viimeisiä samettikukkia viedään ja syksyn ensimmäisiä kynttilöitä poltellaan. Omenat on enemmän kuin valmiita. Niin kuin tykkäänkin kesästä ja auringosta, niin hitsi vieköön tällä hetkellä syksy tuntuu niin ihanalta vuodenajalta.

Huomenna herään ilman herätyskelloa. Ukkeli lähtee Helsinkiin ja minä menen joko Taidelauantain tapahtumiin tai vietän päivän kotona, vaikka sitten vällyjen välissä. On ihana, kun ei tarvitse aikatauluttaa menoja ( vaikka joskus tuo verottaakin ihmisten tapaamista, kun niin mielelläni menen ekstempore menoihin, mielummin kuin sovin kalenterin kanssa tapaamisia ) Noh, tällänen olen ja kyllä ne tärkeimmät pysyy elämässä, vaikka jatkuvasti ei näkisikään. Toki suhteita pitää välillä hoitaa myös kellon kanssa sovitusti, vaikka se ei omimmalta tunnukkaan. Sitten on myös niitä rakkaita kauempaa, joiden kanssa päivät sopii erikseen, koska välimatka niin vaatii. Se onkin eriasia se :)

Tänään kuitenkin koti ja meijän oma porukka <3

Minusta nämä purnukat on aikasen kauniita. Näitä viime talven ruostutin lumisateessa ja kevään tullen kaivoin lumen alta kotiin esille :) Pitsi on mistä lie kulkeutunut.

Mukavaa viikonloppua kaikille poikkeajille :) !