Haasteen nimi on Rakkaita esineitä. Tarkoituksena on esitellä kodistaan 7 esinettä, jotka ovat syystä tai toisesta rakkaita ja joista ei haluaisi luopua. Jokaisesta esineestä tulee laittaa kuva ja kertoa lyhyehkö tarina, miksi juuri se esine on rakas. Muista laittaa haaste eteenpäin.
Sain haasteen Sannalta blogista syvältä ja mielelläni tähän haasteeseen tartuinkin. Hassua kun eilen illalla mietin vastaavan haasteen laittamista ja tänään huomasin, että tälläinen jo kiertääkin.
Minunlaiselle fiilistelijälle, muistelijalle ja rakkaiden tavaroiden säilyttäjälle haaste oli hieman kinkkinen ja osa tavaroista ehkä jää uupumaankin kuvista. Kuvissa kuitenkin esineitä, joilla on ehdottomasti minulle arvoa.
Tämä teksti näkyy jostain syystä kokonaan "kuvatekstinä", mutta tähän hätään en osaa sitä muuttaakkaan.
|
1. Itkunalle. Tämä nalle oli alunperin kymmenen vuotta vanhemman siskoni, mutta ajautui minulle jo heti vauvana ja on kulkenut mukanani siitä saakka aina. Itkunalle lohdutti nimensä veroisesti jo pienenä surun sattuessa ja niin ollen itkunalle lohduttaa minua myös edelleen. Tämä nalle on kiertänyt kodista kotiin ja aina ollut näkyvällä paikalla, niin myös nykyään. |
|
2. Rakkaan edesmenneen isotätini, Helmitätini arabian lautaset ovat kauniit ja muistuttavat rakkaasta ihmisestä edelleen. Minulla on useampia muitakin astioita tädiltä, mutta nämä pääsisvät mukaan tälläkertaa. |
|
3. Nahkalaukut kirpuilta. Päivittäisiä käyttötavaroita rakkaan harrastukseni parista. Muutaman euron löytöjä ja omaan tyyliini sopivia. |
|
4. Vanhat valokuvat. Kuvissa on sukulaisteni kuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Rakkaita ihmisiä ja niin kauniita ovat nuo vanhat mustavalko kuvat mielestäni. Muutenkin valokuvat ja kuvaus on itselleni todella tärkeitä. |
|
5. Olen tietoisesti hankkinut kauniita astioita, jotka ovat näkyvillä keittiömme avohyllyillä. Mmmm. Osa astioista on sukulaisilta tai ystäviltä ja siksikin tärkeitä, mutta myös kauniita katsella ja ehdottomasti iso osa sisustustamme. |
|
6. Punaiset huopikkaat rakkaalta ukkeliltani. Ukkeli on minulle kultaakin kalliimpi ja esimerkiksi nämä huopikkaat symboloi sitä, miten paljon hän näkee minun eteen. Nämä tuli useamman mutkan kautta eräs kaunis talvipäivä minulle yllätyksenä joitakin vuosia takaperin. Olen saanut näistä paljon kommentteja liikkuessani ja voi, että : ihanimmat ja omimmat kengäthän nuo onkin <3 |
|
7. Tämä moneen kertaan kuvattu olohuoneen pöytä on talomme vanha, vanha saunanjakkara. Koti on todella rakas paikka ja on ihana hyödyntää talon vanhaa muistoa omassa kodissa. Pidän tästä enemmän kuin paljon ja muutama maalipilkku kertoo viime kesästä, jolloin talo maalattiin ulkopuolelelta jakkaraa hyödyntäen. |
Tämäpä oli mukava haaste :) Haasteeseen haastan jatkossa
Tuo Itkunalle on varmasti täynnä muistoja. Huopikkaat ovat aivan ihanat ja kauniita astioita ei voi vastustaa! Saimme hiljattain isän tädin tavaroista vanhoja valokuvia, ne ovat kyllä mielenkiintoisia.
VastaaPoistaOn, muistojen muistot ja itkunalle. Kovasti odotan sinunkin postausta, huomasin, että sait saman haasteen :)
PoistaIhanat tärkeät tvarat! NAlle kovin tutun näköinen..:)
VastaaPoistaReissussa rähjääntynyt nalle :)
PoistaItkunallesi on kyllä niin hellyttävä :) Punaiset huopikkaat minäkin haluaisin. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaItkunalle <3 Toivottavasti saat vielä punaiset huopikkaat. Täältä oli hurjan vaikea silloin taannoin löytää ja nuo onkin sitten lopulta muualta hankitut.
PoistaNiiin symppis tuo nalle - sniif :)
VastaaPoistaJa totesinpa juuri, että punaiset kynttilät näyttäisivät kodikkaille hämärtyvissä syksyilloissa. Huopikkaista puhumattakaan...., mutta lunta ja pakkasta en vielä halua ;D
Kynttilät on ehdoton syystunnun tuoja. Lunta ja pakkasta en minäkään kaipaa, mutta syksystä nautin.
PoistaIhania muistoja ja esineitä, Itkunalle on varmasti kuullut sata ja yksi salaisuutta <3 Kiitos ihanasta haasteesta, hihh tässä onkin miettimistä:D
VastaaPoistaKovasti odotan vastaustasi <3
PoistaIhania juttuja olet koonnut. Itkunalle muistuttaa omaani. Väri tosin taisi olla hieman erilainen. En muista enää, koska nallea ei ole ollut vuosikymmeniin olemassa. Sääli.
VastaaPoistaLaukut ovat kauniita ja peukutus huopikkaille. Minun huopikkaissani on liukkaat muovipohjat, joissa ei ole juuri minäänlaisia uria. Meinaan tulla niillä nurin koko ajan. Millaiset pohjat noissa sinun popoissasi on?
Monia leluja ja tavaroita kyllä kaipaa lapsuudesta. Harmi ettei ne kaikki tietenkään ole mukana säilynyt, mutta onneksi osa. Toivottavasti myös sinulla.
PoistaMinun huopikkaissa on kumipohjat, oikein on pitävät kyllä. Lapsuudessa oli myös punaiset huopikkaat ja muistelen ettei niissä ollut kuin huopa ja kyllä niillä sutia saikin.
Kivoja esineitä ja muistoja. :) Kiitoksia haasteesta! Ehditkin ensimmäisenä haastamaan mut tähän mukaan ja vaikuttaa kivalta haasteelta, joten yritän tarttua siihen mahdollisimman pian. :)
VastaaPoista