Ajatuksia yksin ja yhdessä olosta / lauantai

Viime viikonloppuina on ollut menoa ja viikot on ollut täynnä. Ensi viikonloppuna on pikkujoulut ja Järvenpäähän lähtö. Varsinkin nämä viikonloppujen menot on ollut ja on jatkossakin mukavia, mutta joskus on parasta olla vain kotona. Tämän viikonlopun olen kotona ja luulen, ettei mikään voisi olla parempi paikka nyt. 

Kun on töissä, jossa ollaan hyvinkin lähellä muita ihmisiä ja tekemisissä joka hetki niin vapaalla kaipaan minä ainakin omaa aikaa ja rauhaa ehdottomasti. Tykkään työstä, tykkään kun saan tehdä ihmisten kanssa töitä ja tykkään myös siitä että töissä työkavereita, lapsia ja perheitä on paljon, tapaamisia kymmeniä ja kymmeniä päivässä. On ihana nähdä rakkaita ihmisiä tai välillä puolituttujakin vapaalla, mutta on kyllä hyvä olla myös yksin tai kotona omien kanssa.

Neilikat kuvassa siksi, että tässä reilu vajaa pari viikkoa sitten tuli ukkelin kanssa kimpassa eloa kahdeksan vuotta. Kahdeksan vuotta yhdessä ja onnellisesti, melkein kuitenkin jo yhdeksän tunnettu. Neilikat sain päivän kunniaksi ja kukista muutama kestää vieläkin, yhdessä eloa kestää ainakin. Onhan se nyt sattumaa, kohtaloa ja aika kivaa kun  rakas kumppani ja samalla niin hyvä ystävä löytyy saman katon alta. Mukavaa on myös se, että kuun vaihteessa tuli kolme vuotta siitä kun muutettiin nykyiseen kotiin, saman katon alle ja jo kolmannen yhteisen katon alle.

klementtiinit kuvassa taas siksi, että näitä menee ihan mielettömästi nyt. Vaikka kuinka mielestäni syön  monipuolisesti niin tosiaanko sitä elimistö kaipaa vitamiineja näin pimeän aikaan huomattavasti selvemmin?

Kaikki hyvin. Mukavaa viikonloppua kaikille ja kääk : täällä pilkistää aurinko. Uskomatonta. Lähden ulos, koirien kanssa :)