lauantai 25. tammikuuta 2014

Toisen romu voi ehottomasti olla toisen aarre.

Kävin tänään kirppareilla taasen. Mää en kestä miten paljon tuosta hommasta voi tykätä. Monesti, tosi monesti mietin myös vaihtoehtoa saisiko tuosta elantoaan mitenkään. Ehkä jonkun nettikirpparin tai huutokaupan perustamisen suhteen? Tietynlaisia tavaroita haluaisin kaupata, en niinkään havittele kokonaisvaltaista kaiken tavaran kirpputoria. Noh, lie tuo säilyy vain ajatuksen tasolla, mutta kivana sellaisena :) Mukavaa tuo kiertely on ja näitä toreja on siunaantunut tänne useampikin ja jopa mies tykkää kiertää nuita toisinaan kanssani. Toisinaan kierrän myös yksin ja toisinaan ystävän kanssa. Tässä kuvia tämän päivän ostoksista :

  1. Päivän kirpparilöydöt. Riihimäen lasi keittiötölkki kynttilälle 4e, peltikippo lisää kokoelmiin 3e, maatuskaperhe 4e ja pidempivartiset villasukat 1e.  

Hyvin passasi purnukka kokoelman mukaan :) ( Kuva ylähyllyltä jonne en nähnyt. He mitkä pölyt, sai huutia kuvan jälkeen kyllä )

Vanha purnukka sai uudesta kaverin



Nyt Putouksen pariin. Ihan mahtava tuoksu tulee keittiöstä hampurilaisista. Pakko ehkä kuvata nekin myöhemmin.

Moikka <3

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Metsässä

Herrajestas kuinka kaunista ulkona on! Rakastan metsää ja luontoa, jossa tuleekin vietettyä paljon aikaa. Eilen oltiin yhteisen ystävän yllätyssyntymäpäivillä ja tänään hieman väsyttää, mutta kun katsoin ulos niin en kerraassan voinut jäädä sisälle. Nappasin Aadolfin matkaan ja käytiin ihana ja pitkä lenkki mitä kauneimmassa säässä. 










Tulee huono omatunto kun ottaa vaan toisen koiran mukaan, joten illalla Annun kanssa myös metsään :) Välillä minä sekä koirat nautitaan enemmän kun ulkoilen yksi koira kerralla mukana.

Lähes pakahduin luonnon kauneuteen, näitä päiviä ja säitä lisää. Sain punaiset posket, levollisen mielen ja väsyneen koiran. Näihin tunnelmiin : rauhallista ja mukavaa sunnuntaita kaikille <3

Miia

maanantai 13. tammikuuta 2014

Paistettu täällä tänään :)

Meillä tykätään kokata tosi paljon ja kokeillaan mielellään uusiakin reseptejä. Tänään kun palasin kotiin niin jesta mikä vastaleivotun leivän tuoksu täällä odotti. Olihan ne minunkin sämpylät männäviikolla hyviä ( vaikkakin hieman kovia ) , mutta tämä : Voiko hiilarilla paremmin vattasa täyttää :)



Niin ja sitten meillä oli pastaa, jonka vuoksi viime viikolla loppui tietyn merkkinen tomaattimurska kaupasta. En nyt muista kuka kokki tuon buumin pisti liikkeelle, mutta hyvää oli.

Nyt Suomen kaunein koti-finaalin pariin. Masun viereen maaten.

-Miia

lauantai 11. tammikuuta 2014

Atsiuhhh

Täällä sitä vietetään viikonloppua niiskutellen ja aivastellen tuon tuosta. Teetä, villasukat ja täkkien alla oleilua koko ilta. Nenäkannu käytössä ja liekkö tässä täytyy valkosipulitkin sukkiin pistää ( Nuista valkosipuleista tulikin hauska tarina mieleen : Joskus muutama vuosi takaperin laitoin sipulia kankaan sisään, jolla toivoin korvasäryn hellittävän. Kohta ihmettelin kun kun kaukosäätimen sisältä tippui sipulia. He, hetken siinä ihmeteltyäni tajusin ettei sieltä säätimestä mitään tippunut, vaan toki sieltä kankaan sisältä. Kylläpä sitä tunsikin viksuksi itsensä :) ) Aamusta siivosin kodin, mutta nyt ei jaksa kun pötkötellä. Olen aikatavalla ihastunut vanhoihin täkkeihin ja näiden alla onkin hyvä pötkötellä.
Toivottavasti huomenna on parempi vointi ja jaksaisin ulkoillakkin.





Ylin on lapsuuden kodista saatu ja sitä kautta tärkein. Tuo on ollut meillä aina. Keskimmäisen olen tilannut kirpparipalstan kautta ja alimman olen saanut rakkaalta ystävältä, kun ei heiltä paikkaa kuitenkaan löytänyt.  Meillä on niin sama maku :)
Näitä voisin haalia muutaman lisää pikkuhiljaa.

Rauhallista lauantain jatkoa!

-Miia

torstai 9. tammikuuta 2014

Annu

Annu, Ansku, Annubella, Bansku, Banaanirouva, Kettu, keppijalka..Vuorossa meidän kolmannen ja viimeisen lemmikin esittely. Minun ikioma ja ensimmäinen oma koirani koskaan.

Voi jestas kun minä olen lapsena ja nuorena haaveillut omasta koirasta aina. On ulkoilutettu naapurien ja kylänraitin koirat kiireestä kantapäähän. "Saako silittää, saako joskus taluttaa? ". Koskaan en kuitenkaan saanut lapsena koiraa, vaikka muutama koira oli meillä säännöllisesti päiviä, joskus viikonkin hoidossa.

Aikuiseksi tultuani ja yksin asuessa minä eräs kaunis päivä päätin hankkia koiran, vihdoin olisi koiran aika. Muutamasta koirasta soitin eläinsuojelu yhdistykseen, kunnes sitten apulaa ( lemmikkien myynti, osto ja annetaan-palsta ) seuratessa silmiini osui Annu. Koira oli tuolloin reilu 3-vuotias. Lähes siltä seisomalta kuvan nähdessäni tiesin, että tuota oli lähdettävä katsomaan. Sehän näyttikin ihan minulta silloin. Minulla oli musta tukka ja pillifarkut, Annulla mustaturkki ja hieman katukoiran olemus. Annu oli kiertänyt useammassa perheessä ennen minua, olen Annun neljäs omistaja. Hakutilanne oli kiireinen kaikkiaan ja jotkut kysymykset jäi lopullisesti auki. Annu on tullut Virosta alunperin. Ymmärsin, että koira olisi katukoira, mutta papereissa on kuitenkin syntymäaika päivämäärineen. En sitten tiedä onko koira alunperin katukoiran pentu vai kuinka aika on määritelty niin tarkkaan. Virosta koira on tullut kuitenkin ja Virossahan katukoirat ovat hyvinkin yleisiä. Annuun tutustuttuani olisin kysellyt omistajalta muutamasta asiasta lisää, mutta en saanut häneen enää yhteyttä muutaman kerran jälkeen. Nykyään olisin huomattavasti takempi koiran menneisyydestä, silloin tärkein oli saada koira. Koiran kanssa oli haasteita aluksi, erityisesti miesten suhteen. Myös pahvilaatikoita ja kovia ääniä koira pelkäsi. Enää sukupuolella tai pahvilaatikoilla ei ole väliä, pamauksia Annu pelkää edelleen ja varmasti aina.

Nyt Annu on reilu kymmenen  vuotta. Tuossa se tuhisee kylkikyljessä sikeää unta nytkin. Annu seuraa minua oikeastaan aina ja kaikkialle, vessaan ja suihkuun. Kuitenkin suosiossa minulla on yksi suuri haastaja : ruoka. Voi miten tuo repolainen hörökorva rakastaa ruokaa, ajatusta ruuasta ja ruuan tuoksua. Annua on kuvailtu sanoilla " ihmisen mieli " ja sitä tuo koira todella on. Me jutellaan Annun kanssa paljon ja ulkoillessa en epäilisi yhtään, jos hän kaivaisi silmälasit ja hesarin tarpeilla ollessaan esille. Tuo on niin uskollinen tuo koira, että joskus häkeltää miten paljon lemmikki voi omistajaansa rakastaa.










Minun  niin rakas koira, ikioma. Toivottavasti meillä on yhdessä vielä monta yhteistä vuotta. Vaikka Annu on virkeä ja iloinen niin hiljalleen huomaan Annun nukkuvan aina vain  sikeämmin ja enemmän.

Nyt me jatketaan pötköttelyä ja kyljekkäin tuhinaa maajussille morsian esittelyjakson parissa.

Heippa <3

maanantai 6. tammikuuta 2014

Aarteita, aarteita..

Minähän olen siis täysin hurahtanut kirpputoreihin. Nykyään en paljon muualta ostasikaan kun kirpparilta tai käytettynä. Vaatteita ostelen muualtakin ( vaikka niitäkin suht harvoin ), mutta  lähes kaikki kipot ja kupit ja muut oheistavarat koluan kirpputoreilta. Toisen romu voi ehdottomasti olla toisen aarre. Täällä meilläpäin kirpputoreja on paljonkin ja monet kirpputorit on vielä summattu samoille kulmille niin ai jestas miten niissä saakin ajan makoisasti kulumaan.

Meillä oli rakkaita yövieraita viikonloppuna ja eilen vieraiden lähdettyä minulle tuli suorastaan pakottava tarve kirppareille. Kävin lopulta vain yhdessä, toinen minne suunnittelin meneväni oli lopetettu. Lähipäivinä on ehdottomasti lähdettävä kiertämään lisää. Jäi jopa harmittamaan, etten kerennyt eilen useampaan. En tehnyt mitään ihan mahdottomia löytöjä, mutta muutaman ihan kelpo löydön kuitenkin :



Pikkuruiset huopikkaat koriteeksi 1e, jonkun ominkätösin neulomat villasukat ( uudet ? Villasukkia ei voi olla liikaa ) 3e ja tuhkaämpärinkansi ( pakollinen ostos kuitenkin ja juuri passelin kokoinen ) 0,20e 


Nämä oli paras löytö. Käy koristeeksi meidän heinäseivästikkaisiin. Minulla on ollu lapsena tälläiset, niin nämähän on lähes kuin omat. 1e


Tähänhän nämä käy kuin nakutettu. Nalle on minun lapsuuden nalle, mekko lapsuuden mekko ja huopikkaat samanmoiset kuin lapsena, vaikkakaan ei ne alkuperäiset. ( Olipa vaikea kuvata näitä.  Sänky on tässä takana niin mistään kulmasta ei saanut kokonaista kuvaa )


Tässä omien huopikkaideni vieressä kirpparilöydöt. Ensi viikolla pitäsi pakkasten paukkua. Pääsee käyttämään huopikkaita, ihan mahtavaa. Olen saanut pitää tänä talvena huopikkaita ehkä kerran, johtuen lämpimistä säistä.

Nyt koirien kanssa mettään. Heissan ja lepposaa loppiaista :)

torstai 2. tammikuuta 2014

Aadolf

Kirjoittelin tuossa pari pykälää sitten meidän pupusta. Nyt on vuorossa meidän Aadolf, Alfons, Adolfiina Skrode, Skruudolf..... Aadolf on 5-vuotias sekarotuinen tuhannen touhun koira. 

Tuolla koiralla on virtaa, iloa ja elämää varmasti yhtäpaljon kuin pienessä pitäjässä. Ehkä jopa parissa pitäjässä. Tarvittaessa hän myös rauhoittuu mielellään sohvalle ihmisen kylkeen. Kirjaimellisesti kylkeen, Aadolf haluaa tulla mahdollisimman liki ja jakaa suukkosia suukkosten perään.

Aadolfilla on valtava ego, mitä muiden koirien tapaamiseen tulee. Aadolf ei siedä muita koiria lainkaan jos hän itse, toinen koira tai molemmat ovat kiinni. Ainoastaan meidän toisen koiran kanssa hän tulee toimeen tuolloin. Muiden koirien kanssa juttu luistaa, mikäli molemmat on irti ja lääniä on paljon. 

Ei ole epäilystäkään etteikö myös ruoka, juoma, nenäliinat, korvatulpat tai wc-paperihylsyt saisi huutia, mikäli vartioimatta meidän pojan eteen tulee. 

He, ihan mahtava, hymyilevä haukku. Tuon koiran rakkaus omistajia kohtaan on niin vilpitöntä ja suurta . Tätä nassukkaa rakastaa takasinkin päin kovin, kuten kaikkia meidän eläimiä :)






 -Miia