Ei etäisyys, ei vuodetkaan / ystävyys..

On uskomatonta miten kaikista miljoonista ihmisistä on löytänyt joistakin juuri ne omansa. Uskomatonta kun on löytänyt ukkelin jonka kanssa voi hyvin ja joka haluaa olla minun kanssa. On uskomatonta kuinka on löytänyt ystäviä joiden kanssa ei ystävyys tule varmasti koskaan päättymään, tai ei ole pienintäkään ajatusta mikä ystävyyden voisi päättää.

On hyvä kun on tuttavia ja hyvän päivän kavereita joiden kanssa nähdä sattumalta, mutta viime vuosina on korostunut ja korostuu aina vain se, ettei määrällä ole oikeastaan mitään väliä, mutta ystävien laadulla ehdottomasti on. 

Ihan tietoisestikin ystäväpiiri on pienentynyt aika paljonkin ja  muun ajan vietän esimerkiksi mielummin kotona kuin vaikkapa hyvän päivän tuttavia tavaten. Mukavia ihmisiä tietysti on maailma täynnä ja tottakai välillä hauska heidänkin kanssa aikaa viettää, mutta ystävät on kuitenkin oma lukunsa.

Tänä viikonloppuna meillä oli yökylässä nuista tärkeimmistä muutamat. Me ei asuta samassa kaupungissa, mutta vuosi vuodelta ystävyys jatkuu ja kantaa vaikka välimatkaa jonkunverran  on ( ja kesästä lähtien ollut taas muutamakymmen kilometri vähemmän :) ) Hassua, ja ihan parasta kun joidenkin kanssa on niin mukava olla. Lähes jokakerta nähdessä mietin miten tiet on ikinä koskaan kohdannut ja miten ihmeessä jonkun kanssa voi olla niin samat ajatukset, arvomaailma ja  mielenkiinnon kohteet.

Tälläisen kauniin emalikipan ja maljakon kukkineen sain tuliaiseksi ja nuo vanhat esineet ja kirpputoriaarteet onkin niitä asioita jotka meitä jo hitsin vahvasti Hannan kanssa yhdistää. Jos haluat tutustua Hannan kirpparilöytöihin, ompeluihin ja kauniiseen kotiin niin kurkkaa ihmeessä blogiin varpaat kippuralla.

Mukavaa alkanutta Lokakuuta ja sunnuntaita kaikille tänne löytäville. Pidetään rakkaista kiinni ja muistetaan ettei ole mitenkään itsestäänselvää että omistaa kaverin, saati ystävän.

Lalallaallalllaaa Lauantaina.

Viikot kuluu humpsahtaen. Uusien työvuorojen myötä viikot kuluu jotenkin taas entistä nopeammin, mikäli se ikinä on mahdollistakaan. Nyt on taas lauantaissa, vaikka juurihan oli edellinen viikonloppu. 

Yöllä näin unta, jossa seikkailin pisin poikin New Yorkia vapauden patsaalla, puistoissa, kirppareilla.. Ei tarvitse kauaa miettiä mistä ajatukset New Yorkista tulee : Ukkeli on haaveillut tuonne enemmän ja vähemmän muutaman vuoden ja usein puhuukin ajatuksistaan. Tavoite hällä onkin lähteä matkalle ensi vuoden puolella veljensä kanssa. Itse en niinkään herätessä matkasta haaveillut, mutta kirpputoreista sitä enemmän. Eikä muuta kuin ystäväin mukaan ja niin sitä mentiin. Aarteita löytyi hyvinkin, niin itselle, kuin ystävälle sitäkin enemmän. Meilä on hyvinkin sama maku ja oikein huvitti kuinka muutaman tavaran / vaatteen luo pinkastiin kilpaa. On niin ihana kun on ihmisiä, joiden kanssa jakaa tämä rakas harrastus. Tässäpä omia ostojani :

Ihmeitä ei täällä muuten niin olekkaan viikossa ehtinyt. Lähinnä töitä, kotia, muutamia uusia korviksia ja ihan tosi paljon kevään odottamista. Ensi viikolle on luvattu hyvinkin aurinkoa ja kesäistä säätä. 

Nyt blogien pariin. Mukavaa viikonloppua toivoo Miia

Olohuoneen uutukainen ja ajatuksia ystävyydestä

Ystävänpäivänä 2015 meille saapui uusi olohuoneen matto. Pidemmän aikaa olen kyllästellyt olohuoneen punaista mattoa ja tänään matto päätyi varastoon, josta päätyy joku kaunis päivä jonkun toisen iloksi. 

Blogeissa olen nähnyt jonkunverran mustavalkoisia mattoja ja jossain vaiheesssa tuli ehkäpä joku ähkykin mustavalkeista matoista : meille ei ainakaan tule. Tulipa kuitenkin. Viime aikoina olen ajatellut, että oikeastaan nuo matot on aika mukavia ja kun tänään tuon hankin, niin tykästyinkin kovasti. Omaan makuun olohuone raikastui vanhan karvamaton jälkeen.

Ystävänpäivänä maton lisäksi olen miettinyt myös niitä oikeita, rakkaita ja niin tärkeitä ystäviä. Casa-X:n Enne kirjoitti mitä mainioimman ja osuvimman tekstin omista ajatuksistaan ja ystävistään. Nämä Ennen ajatukset oli kuin suoraan omista mietteistä :

 " Tutustun ihmisiin helposti, mutta minulla on vain muutama luottoystävä...Toisien kanssa tiedän ja luotan, ettei se ystävyys mihinkään häviä vaikka nähtäisiinkin vaan kerran puolessa vuodessa. Olen hieman sosiaalinen erakko ja joskus vaan väsyn nopeasti ihmisten seurassa, seurasta tai sen laadusta riippumatta. Uppoudun usein sisäiseen maailmaani, jonne moni pääsee kurkistamaan vain ovensuulta. Olen hyvin herkkä omasta ajastani ja tilastani, rakastan möllöttää yksin kotona omien ajatuksieni ja puuhieni parissa. Puhelimessa puhun vain pakon edestä, en kuulumisia kyselläkseni. (Tämän ystäväni varmaan hyvin tietävätkin eivätkä soittele turhaan :D) Enkä todellakaan ole se tyyppi, joka lähtee töiden jälkeen vaan kahville ihan huvin vuoksi...Vierastan "best friend"-ajattelua, minulle jokainen ystävistäni on omalla erityisellä ja uniikilla tavallaan rakas. Tai no, ehkä yksi on ylitse muiden. Hänen kanssaan jaan myös vuoteeni, asuntolainani ja koirani. "

Kiitos Enne sinulle tuosta tekstistä. Tuossa on kaikki niin hyvin tiivistettynä, ettei minulla ole paljoa lisättävää. Ehkä voisin mainita vielä siitä, kuinka joskus aikaisemmin perustelin kierrellen hyvän päivän tutuille tms tuttaville miksen lähde kahville, sinne, tänne tai tuonne tapaamiseen. Nykyään sanon herkästikkin, että viihdyn niin hyvin kotona ja omissa oloissa ja ne joiden kanssa olen ystävä niin heitä tietysti näen. On välissä sitten viikko, kukausi tai puoli vuotta.  On aivan ihania tuttavia ja moikkaustuttuja, mutta kalenterikädessä en vapaa-ajalle ehdoin tahdoin yritä heidän kanssa tapaamisia sopia.

Huomenna minulla on ystävän kanssa ystävänpäivän tapaaminen. Kyllä noin kauniin asian ja ystävänpäivän suo olla joka päivä. On virallinen ystävänpäivä tai ei. 

Mukavaa iltaa kaikille ja terveisiä teille blogiystävät. Minä otan namupussin kainaloon ja toiseen kainaloon karvakuonot, kamuista yhdet uskollisimmat <3

Aurinko armas.

Tänään aurinko kurkisti aamupäivällä ikkunasta. Ihanaa. Hetihän se oli kamera kaivettava, vaan hyvinkin pikaisesti, kun jo piti rientää menoihinsa. 

Minulla oli rakas ystävä Helsingistä käymässä ja treffattiin pitkän lounaan ja joulubasaarin merkeissä. Basaarista lisää täällä. Itse tykkäsin tosi paljon, niinkuin muutenkin tämän tyylisistä tempauksista. Mukaan tarttuikin muutama emali, joista ehkä kuvia joku toinen kaunis aurinkoinen päivä.

Monen monta pikkuista tuunausta taas mielessäni ja huomenna pistänkin hihat heilumaan ideoiden suhteen.

Flunssa meinaa väkisin tulla, vaan pistän inkivääri-hunaja-sitrukset porisemaan. Minähän en hitsi vie lomallani sairasta.

Heippa ja ihana, jos täällä käyt ( vaikka tänään täällä tehdäänkin tikusta asiaa. ) ^^

Sunnuntaina

Heippa

Hupsis ja hei kun viikko on vierinyt vauhdilla. Blogeissa olen korkeintaan pyörähtänyt ja mietin, olenko edes pyörähtänyt.. 

Mukava viikko takana ja erityisesti mukava viikonloppu. Eilen lähdettiin aamusta Helsinkiin ihanien, ihanien ystävien luokse. Voi kun joillain on sitten niin sama maku kuin itsellä niin ja aivan ihana kaunis, lämmin koti ja hyvän tuulen perhe <3 Kiitos taas Hanna, että olet olemassa ja että olet juuri sinä.

Iltapäivästä saavuttiin minuuttitaululla kotiin. Mies lähti veljensä juhliin ja ystävänsä varpajaisiin ja minä puolestani pikkujouluihin. Pikkujoulut järjestettiin työkavereiden tai oikeastaan vähän työkavereiden sieltä ja täältä kesken. Syötiin, juotiin, juteltiin, naurettiin, laulettiin, tanssittiin. Oli ihana ilta ( plus olen aika varma, että olen saanut muutaman pysyvän uuden ystävän elämääni uusimman työni kautta :) )

Jotta blogi ei ihan hiljaisuuteen vaipuisi niin kuvasin kipposet ja kupposet, kun Helsingin reissusta sain muutaman mukin mukaan, joita minulla oli jo ennestään. Aarteita, aarteita ja sama maku.

Mukavaa sunnuntaita. Minä kipasen mettään, blogeihin ja tilaan Kiinalaista ruokaa kotiin. Hyvä mieli.

Kotikonnuilla

Terveisiä kotikonnuiltani Savosta. Perjantaista sunnuntai aamuun olin vanhempieni luona. Näin tietystikkin vanhempia, kun sitten myös sattuman kautta sovittiin tapaaminen yhden nuoruuden ystäväni kanssa, jonka kanssa emme ole nähneet lähes kymmeneen vuoteen. Asutaan eri kaupungeissa, olemme pitäneet jonkuverran yhteyttä ja nyt nähtiin terassin merkeissä. Oikein mukavasti tultiin juttuun ja on kyllä taas niitä ihmisiä, joiden kanssa vuosia välissä ei edes huomaa. 

Lauantaina vietettiin toisen lapsuuden ystävän ja hänen lapsensa kanssa ihana kesäpäivä koko perheen puistotapahtumassa. Lapsi on minun kummipoika. Haluaisin enemmän kuin mielelläni nähdä lasta useammin, mutta välimatkasta johtuen tapaamisvälit on välillä turhankin pitkiä. Mutta olihan meillä ihanaa, oli meillä. Kovasti päivän aikana taas lähestyttiin ja tutustuttiin ja autoja ihasteltiin. Tapahtuma on kylän isoimpia tapahtumia ja kerää ison joukon amerikan autojen ja vanhojen autojen harrastelijoita paikalle ympäri Suomea. Vaikken itse autoista niin perusta tai ymmärrä väriä kummempaa niin tuo tapahtuma oli enemmän kuin onnistunut ja mielenkiintoinen. Mahtavia ajokkeja ei voinut kuin ihastella. Paikalla oli myös vintage- ja retromyyjiä. Itse ostin myyjiltä punaisen ihanan nahkalaukun ja punaiset suuret korvakorut. Illalla tapahtumassa olisi ollut myös musiikkia ja pin up-kilpailu, mutta näissä en ollut enää mukana, koska tietysti halusin viettää aikaa myös vanhempien kanssa. Kuulemani mukaan tapahtuma keräsi osallistujia noin 13 000, mikä on hieman enemmän kuin kaupungissa on asuvia ihmisiä. Linkki klik.

Toisena päivänä sitten toisen päivän juttuja. Nyt teidän blogien pariin usean päivän tauon jälkeen. Heipat :)

Tyttö tyylissään

Ai että minua naurattaa taas : Mihkäs se seepra raidoistaan pääsee, tai tyttö tyylistään. Sunnuntaina on vanhemman kummipoikani rippijuhlat. Ajattelin ja olen ajatellut monesti ennenkin, että musta jakku voisi olla kiva. Nyt rippijuhliin lähdin sellasta metästämään. Hyvännäköisen ja istuvan jakun löysinkin, mutta kauppaanhan se jäi. Sen sijaan mukaan tarttui turkoosit kumisaappaat ja keltainen paita. Paidan saatan hyvinkin laittaa juhliin, kumisaappaita en kuitenkaan. Ei voinut kyllä kun naureskella kotiin palatessa. Kai sitä tietää sen oman makunsa kuitenkin jo. Ehkä se oma tyyli ei ole jakkutakki, vaikka kovin monen päällä sellainen hyvältä näyttääkin :)

Tänään menen elokuviin ystäväin kanssa, huomenna mitä mieleen pälkähtää ja perjantaina kohti Savoa. Ensin vanhempien luo, jossa näen myös lapsuuden ystävääni ja hänen lastaan, joka on pienempi kummipoikani. Sunnuntaina matka jatkuu siskon perheen luo vielä Savommaksi ja kohti juhlia. Siskon perheen luo sitten jäänkin vielä pariksi päiväksi. Sisko asuu Kuopiossa, jossa näen myös seuraavan lapsuuden ystäväni samalla.  Mukavat reissut varmasti. Ukkeli ja eläimet jää kotiin, lähinnä miehen töiden takia. Mutta minä menen. Minun kummipoika <3 , ripille jo, nyt jo ! 

Lomailu on ihanaa, on, on. Palataan taas reissuloiden jälkeen. Heipat :)

Kohti uutta viikkoa..

Viimeinen viikko ennen lomaa alkaa. Lomaa on todella odotettu ja loman tarpeessa olen. Stressaava tekijä tässä on keskiviikon koiran korvakontrolli. Annu on alkanut taas eilisestä lähtien heiluttamaan ja ravistamaan päätään, mikä on merkki tulehduksesta. Huokaus. Korvatippoja laitetaan edelleen 4-5 kertaa päivässä ja silti taas jo oireilee. Mikäli korvassa on edelleen jotain, niin en kertakaikkiaan tiedä miten jatketaan. Annu on aivan masentunut tiputuksista ja niin olen minäkin. Tulee niin apeana ja häntä maassa puhdistuksiin, että sydämeen sattuu. Enemmän kuin mitään toivon keskiviikon tuovan hyviä uutisia, vaikkei niin hyvältä nyt näytä. Loman aloitufiilikset riippuu hyvin pitkältä kontrollista.

Juhannusjuhlat oli ja meni. Perjantaina oltiin meillä ystävien kesken. Meillä oli 15 henkeä ja ihan tosi ihanaa kun saatiin olla ulkona. Muutama pisara tuli illanmitaan, mutta pääsääntösesti sää suosi. Tai suosi ja suosi, mutta ei satanut. Syötiin ja juotiin hyvin, seurusteltiin, tanssaheltiin ja pelailtiin yöhön saakka. Edes kuvia en malttanut ottaa kuin muutaman alussa, niin vei muut touhut mennessään. Aamulla huomattiin, että pihvit, täytetyt sienet, täytetyt tomaatit ja potut unohtui tyystin tehdä. Aika vei niin mukanaan, mutta olipa sitten eilenkin keskenään vielä hyvät ruuat laittaa. Vettä tosi tuli taukoamatta koko päivän, niin tehtiin ruoka sisällä.

 Meillä oli kylässä miehen puolen ystäviä. Tottakai he on niitä jo minullekkin ja useimmilla onkin tyttöset mukana ja näin ollen minulle läheisempiä, kuin ukkelille. Helpompi aina vain kirjoittaa/sanoa kumman puolen tuttuja, jos muille puhuu. Olenkin huomannut tosi pitkään, tai ehkä jo aina, että tykkään, kun on eri porukoita missä olla. Kiva tehdä toisten kanssa toisia asioita ja toiste kanssa toisia :)

Nyt koirat kainaloon <3 Moikka ja mukavaa viikkoa, toivottavasti myös lämpimämpää viikkoa.

-Miia

Heihei Helsinki

Oli ihana ja vielä monet kerrat hymyn huulille saava viikonlopppu Helsingissä. Voi kyllä, nyt oli kauan odotettu viikonloppu valtakunnallisen kirpputoritapahtuman Siivouspäivän merkeissä. Kuvia en liiemmin ottanut, kun keskityin seurusteluun ystävän kanssa ja lukuisiin aarteisiin. Mukaan tarttui hame, mekko, farkkuliivi, toppi, kaulakoru, pinssi, haaremihousut ja aivan niin ihana mallasjuoma kori. Tuollaista koria olen meille haaveillut jo useamman kuukauden ja nyt sain sellaisen sopuhintaan. Ihana, ihana. Tiedä sitten mistä paikkansa löytää, mutta varmasti löytää.

Käveltiin tunteja ja tunteja, hieman päämäärättömästikkin. Välillä syötiin jätskia kauppatorilla ja illan tullen syötiin ulkona ja puistoiltiin. Kyllä kelpasi. Tänään käytiin vielä maailma kylässä festareilla, jossa oli uskomattoman paljon väkeä, eikä ruuhkan takia sitten ihan omaan makuun enää ollut.

Tänään kävin myös toisen ystäväin ja hänen suloisen lapsensa saparopään kanssa Linnanmäellä. Kääk, huvipuistot on mukavia, vaikka ekstempore lähdön takia en vempaimissa käynytkään. Ehkä kesän mittaan pääsee laitteisiin saakka vielä itsekkin. Muutenkin oli mukava olla ja tietysti nähdä rakkaita.

Niin ihana reissu kun olikin, niin hyvä on olla myös kotona taas.

Mukavaa viikonalkua kaikille :)

Ikiomaksi

Siis herrajesta! Olen niin innoissani muutamasta tavarasta, etten tiedä onko luonnotonta olla näin onnellinen materiasta. Toisaalta on ainakin niin kierrättämällä kierrätetyt ja vuosia nähneet nämä tavarat, etten huonoa omatuntoa kanna yhtään. 

Kävin eilen ystäväni luona, joka kysyi haluisinko muutaman tavaran? Ai, että halusinko :) Tässä nämä ihanuudet vuosien (?) pölyissä, kun en malttanut pölyjäkään pyyhkiä, koska kuvat
oli saatava. Lampun tosin pyyhin pahimmista pölyistä, mutta muita en muistanut pyyhkiä, ennen kuin kuvat oli jo koneella. Meillä on tämän ystäväni kanssa hyvinkin sama maku, mutta hällä ei kuitenkaan ollut näille käyttöä, kun heille kotiin oli kerääntynyt aika turkasesti muutenkin ihanaa tavaraa. 

Siis tuo puuloota! Sehän on juuri passeli tomaateille. Nuita on meillä muutama jo ennestään, mutta muissa käytössä, niin tuo on sitten tomaattien ikioma.

Tuo isoiso kattila! Sellaista olen anopin mökillä ihaillut jo vuosia ja nyt joku tarjoaa minulle sellaista. Uskomatonta. Mullat heitin jo sisälle ja isoköynnös krassin siemenet saavat tästä kodon.

Tuo lamppu! Voi tuo ihana lamppu tulee meidän makuuhuoneeseen. Olenkin kyllästynyt makuuhuoneen lamppuun ja tämä korvaa sen mennen tullen.

Ja nuo pikkuruiset lasikipot! Eihän tuollaisia ole koskaan liikaa.

Muutenkin oli tietysti ihana tapaaminen ja nuo ovat vain tuote ystävyyden rinnalla, muttei taatusti yhtään hassumpi tuote :) Jotkut ystävyydet ovat kyllä sellaisia, että sama maku kantaa jo ties kuinka pitkälle, vaikka tottakai kemioiden löytyminen on vielä tärkeämpää.

Tämä päivä on ollu sään puolesta hyvinkin vaihteleva, välillä tulee räntää ja jopa lunta, välillä paistaa aurinko. Kuvaushetkellä aurinko oli piilossa, eikä kuvauspaikkakaan otollisin, mutta ihaniahan nämä on ja omaan makuun ehdottomasti :) 

-Miia

Pääsiäisen taika, aika ja vapaat..

Voi että on ollu ihanat vapaat! Siis muutamassa päivässä on ehtinyt vaikka sun mitä ja ehkä kirjoituksesta ja kuvista tuleekin sekametelisoppa.

Perjantaina aamupäivästä köröteltiin minun vanhempien luo muutaman sadan kilometrin päähän. Käyn aika harvoin vanhempieni luona, ehkä kerran pari vuoteen. Vanhemmat käy kyllä meillä, mutta koirien kanssa ei tule heidän luo niin usein lähdettyä. Mies  lähti kerrankin mukaan. Kuljettiin maita ja mantuja, tuhat muistoa mielsssäni. Syötiin hyvin ja seurusteltiin. Lauantaina ennen kotiin lähtöä tapasin yli kymmenen vuoden jälkeen yhden lapsuuden ja nuoruuden parhaista ystävistä. Vajaa pari vuotta sitten löydettiin toisemme facebookin kautta uudestaan ja ollaan pidetty paljonkin yhteyyttä sen jälkeen. Meillä on niin monta yhteistä muistoa ja kovasti samoja asioita ja ajatuksia, jotka vieläkin käy yhteen. Tapaaminen jännitti, mutta sujui mainiosti ja aivan liian nopeasti. Nähdään varmasti jatkossakin. Ihana kun on ihminen, joka tietää taustat niin hyvin, perheen, ilot, onnet ja kasvukivut ja tämänkin päivän elosta löydetään paljon yhteistä. 

Iltapäivällä köröteltiin kotiin ja lähdettiin ystävien kanssa grillaamaan ja pelailemaan. 

Tänään pihahommia tunnista toiseen, aurinkoa, hyvää ruokaa ja hyvää mieltä. Puuhommia, maalaamista, kompostin teko, haravointia ja istutuslavojen asettelua ja kunnostusta.

Ujopiimä kuvassa <3

Muutaman kortin lähetin myös. Ja tosiaan muutaman, vain nuo kolme tällä kertaa..

"Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on kädessä avain ja lukko.." Yhden  kortin mukana lähti tälläinen todella simppeli koru. Minulla on samanlainen punaisella helmellä ja hopeaketjulla ja tiedän, että korun saaja tykkää myös omastaan. Joidenkin kanssa vain on niin sama maku. 

Tälläiset kankaat sain lapsuuden ystävältä. Välissä yli kymmenen vuotta ja silti toinen niin tiesi :) 

Nyt muiden blogeihin, eipä ole päiviin kunnolla ehtinytkään. Heipat :)

Miia