Meidän karvatassuista uusin on pupumme Milla, Mintti, Sminde, Smynde, Ministeri..Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Puputin tuli meille pääsiäisenä eläinsuojeluyhdistykseltä. Ensin pupu tuli sijaiskotiin, mutta hurmasi meidät viikossa täysin ja jäi lopulta meille. Pupun taustoista en tiedä paljoakaan. Ensin ajattelin ettei pupu voi jäädä meille, koska meidän kaksi koiraamme oli aivan superkiinnostuneita ja vauhkoja tulokkaan suhteen. Kuola vain valu ja silmät pullotti päässä molemmilla. Pikkuhiljaa kuitenkin totuteltiin eläimiä toisiinsa. Nykyään koirat ja pupu voi olla samassa huoneessa, kun kani on häkissä. Tämä reilu puoli vuotta on kuitenkin selvittänyt ettei näitä voi alkaa vapaana yhdessä pitää, vaikka aluksi myös moista toivoin. Häkin läpi kuitenkin kaikki on mainiosti. Katsokaa kuinka suloinen tämä kaveri on, ei tuohon voi olla rakastumatta :)
Se miksi kirjoitan pupusta tänään on hänen yöllinen mekastuksensa. Jestas millaista ääntä näin pieni otus pystyy pitämään. Pupuillahan takajalan tömistys on varoitus uhkasta. En tiedä miksi hän koki olonsa uhatuksi, mutta aamuyön ja aamun piti monta tuntia hurjaa rummutusta häkissään. Se ei ole pieni ääni ei kun kani potkaisee häkkiä vasten. Sellainen kuka ei ole kuullut ääntä, ei ehkä ymmärrä miten näin pienestä voi lähteä ääni, joka pitää omistajan hereillä koko aamuyön. Siinä kun oli illanvietosta saapunut kolmen aikaan niin olisi mielellään nukkunutkin. Aamulla ja nyt kaikki on kuitenkin taas hyvin. Yöllä ruoka, juttelu tai yritys paijata ei auttanut. Nukuin korvatulpat korvissa oven takana ja silti tuntui kuin olisi tanner tärissyt.
Täytyy kirjoitella myös koirista joku päivä enemmän. Ne on myös mainioita tapauksia :)
Nyt elokuvan ja pitsan pariin.
Leppoisaa sunnuntaita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tassunjälki olisi mukava.